Tällä viikolla olen toiminut yksinhuoltajana kolmelle lapselle ja yhdelle koiralle. Vettä on satanut lähinnä jokainen päivä ja olen itse kärsinyt vuosisadan flunssasta. Kaksi kolmesta lapsestakin ovat hiukan nuhaisena. (Lasten hiukan nuhainen tarkoittaa tietenkin jotain ihan muuta kuin hiukan.) Emme ole käyneet ulkona juurikaan, en ole jaksanut tehdä kunnollista ruokaa eikä kukaan ole koirankaan kanssa jaksanut leikkiä tarpeeksi. Puhumattakaan että otusta olisi lenkitetty kunnolla sillä kaiken muun hyvän lisäksi olen raskaana ja pienikin rehvastelu heittää supistukset ynnä muut kivut päälle niin eipä tuolla remmin perässä kovin reippahasti olla viipotettu. Toisin sanoen siis, tämä viikko on ollut tuskaa kun mieheni on ollut poissa.

Tänään aamulla heräsin ja päätin, että nyt riittää kieriskely kaivon pohjalla. Omalla asenteella voi tehdä niin paljon. Sen on pakko olla niin, koska muuten, mitä virkaa asenteella on?? Päätin siis laittaa elämäni remonttiin. Tai ehkä lähinnä sen asenteen ja katsoa kuinka sen fiksaus vaikuttaa elämään yleisellä tasolla. Jotta pysyn itse kärryillä tekemisistäni päätin alkaa pitää tätä blogia aiheeseen liittyen. Organisointia rakastavana ihmisenä kehitän tänne kategoriat, jotka mielestäni liittyvät olennaisesti elämääni ja näiden kategorioiden sisään sitten listaan ideoitani ja pyrkimyksiäni kohti tuota helpon elämän nirvanaa.

Tästä blogista ei siis tule kauniiden kotikuvien tai maukkaiden leipomusten tukikohtaa. Tänne tulee tekstiä. Koska tykkään kirjoittaa. Joitain kuvia tietenkin kyllä, mutta mitään Kalastajanvaimoa taikka Kinuskikissaa minusta ei tule.